|
|
|
 |
 |
| |
Olin viisivuotias, kun ensimmäisen kerran hyppäsin omatekoisesta mäestä. Vuonna 2002 Liito-oravacupin päätöskisa Seinäjoella oli ensimmäinen kilpailu, josta muistoksi sain lippiksen ja mitalin. Hypyille kertyi mittaa k-2 mäessä huikeat 3 metriä jotka kaaduin. Seuraavan kauden alkaessa alkoi varsinainen mäkihyppy ”ura”, jonka parissa aika on mukavasti kulunut koulun ym. muun ohessa.
Isäni Arto on valmentanut minua alusta asti. Yhteistyö on toiminut hyvin vaikka iskä onkin iskä. Välillä hän vaatii paljon, mutta ehkä se tai oma oppimiskykyni on mahdollistanut sujuvat siirrot isompiin mäkiin. Viimeisimmät valloitukset ovat Rukan K-120 sekä Lahden ja Kuopion suurmäet. Tällä hetkellä minua valmentaa Pätärin Kari.
Pari vuotta sitten muutimme Kajaaniin parempien harjoitteluolosuhteiden perässä. Muuttoon vaikutti tietysti äidin uusi työpaikka ja isäkin sai siirron Kainuun radioon. Nykyään edustan Kainuun hiihtoseuraa.
Tämän kauden hyppyharjoitukset käynnistyivät toukokuussa Haukiputaalla ja Vuokatissa. Kesä jatkuu hyppyjen osalta Vuokatin lisäksi, Kuopiossa, Rukalla, Rovaniemellä ja Lahdessa.
Tällä kaudella kilpailen 16-vuotiaiden sarjassa, josta kävin ottamassa jo tuntumaa viime kaudella. Tietysti kilpailuista riippuen sarja saattaa olla muukin, esimerkiksi yleinen (SM-kisa).
Muuten.....
Urheilijalle on tärkeää, että on säännölliset ruokailuajat (ainakin äidin mielestä). Ruokailun lisäksi monet muutkin asiat ovat tärkeitä.
Niin, että tsekkaa lempiasioista mistä pidän.
|
|
|
|
|
|
